Kahdeksan vuotta myöhemmin

Tällä viikolla alkoi syksy. Aivan niin kuin 29.elokuuta kahdeksan vuotta sitten, jolloin kirjoitin viimeisimmän blogitekstin tänne sivustolle! Paljon on tapahtunut sen jälkeen ja asuntoakin ollaan vaihdettu tuosta tuolloin löytyneestä uudesta jo kahteen otteeseen. Nyt voin onnekseni ja ilokseni todeta, että olemme kotona. Täällä on hyvä.

Emme asu nykyisin kovin kaukana sieltä, missä tekstin kirjoittamisen aikoihin. Muutaman kilometrin säteellä. Edelleen ulkoilemme paljon samoilla pelloilla ja metsässä kuin noihinkin aikoihin. Silloin kun mäyräkoiramme Tyyne Puustinen vielä asui meillä. Nyt on harmikseni todettava, että hän joutui muuttamaan meiltä pois. Tyyne on kovin pieni ja pelokaskin, eikä oikein tiennyt miten suhtautuisi uuteen perheenjäseneemme - vauvaan. Lapsen lähdettyä ryömimään Tyyne oli kauhuissaan ja yritti puolustuksekseen hyökkäillä hänen kimppuunsa. Ymmärrän toki, se oli varmasti hänelle kovin hämmentävää. Tyynelle kävi onneksi hyvin. Hän muutti asumaan parhaan ystäväni luokse ja onkin nyt siellä elellyt jo useamman vuoden. Hän viettää kissanpäiviä, eikä todella ole hemmottelua vailla - löytyy oma futonkin. 

Nykyisin perheeseemme kuuluu kaksi rescuekoiraa. Bobitza on kotoisin romaniasta ja tuli meille noin seitsemän vuotta sitten, aluksi Tyynen kaveriksi. Peppi on ollut meillä vähemmän aikaa. Hän saapui vasta tammikuussa 2023. Peppi tuli meille aluksi kotihoitoon odottamaan sitä omaa ihmistä, mutta jo muutaman viikon hoitamisen jälkeen totesimme, että hän saa jäädä. Olihan tuo raukka jo kokenut elämässään niin paljon kovia.

Työelämässänikin on tapahtunut hurjan paljon näinä kuluneina vuosina. Olen opiskellut itselleni uuden ammatin, oma toiminimikin tuli tuossa pistettyä pystyyn. Nyt taas jälleen olen koulunpenkillä opiskellen tradenomiksi. Tämän bloginkin innostuin penkomaan juuri siitä syytä erääseen koulutehtävään liittyen. Sen tiimoilta tuleekin sitten kirjoiteltua seuraavia postauksia!