Kesäilta kynttilänvalossa - joko saa odottaa joulua?

Kesä on mennyt nopeasti ja siinä sivussa hurahti neljän viikon kesälomanikin. Oli harmaata ja sateista, aurinko tuntui olevan jotenkin väsynyt, sillä se jaksoi lämmittää helteeseen asti ihan vain muutamana päivänä.

Ensimmäisen hellepäivän vietin kauppatorilla kierrellen ja merta ihastellen. Onnistuinkin polttamaan itseni välittömästi (ja kyseessä ei siis ollut mikään pieni palaminen, vaan ihan kunnon käristys), joten toinen ja kolmas hellepäivä menikin sitten palanutta ja käristynyttä ihoani rasvaillen ja yrittäen suojata sitä auringolta. Olihan ne kolme oikein hyvää ja kaunista päivää, kiitos vaan nyt edes niistä luontoäidille. Sitten alkoi taas sataa. Satoi ja satoi. Ja sitten taas satoi ja satoi. Heinäkuun puolivälissä kyllästyin odottamaan auringonpaistetta ja aloin odottaa syksyä, talvea ja lopulta joulua. Sainkin viime viikolla huomautuksen mieheltäni hyräillessäni joululauloja: " Älä kulta jooko kiltti ihan vielä,  ethän?" Nyt elokuun ensimmäisenä päivänä miehen ollessa rilluttelemassa ystäviensä kanssa olenkin päässyt jo hyviin joulutunnelmiin. 

Joulu ei tarkoita minulle hirveää määrää joulukrääsää ja koristeita, eikä ruohonleikkurin kokoista kinkkua vaan se on jotain muuta, henkinen olotila. Seesteinen, levollinen ja itselleen armollinen olotila. Jouluna ei tarvitse olla pakonomaisesti jotakin hauskaa tekemistä, niin kuin kesällä. Riittää vain että on ja tekee niitä juttuja, jotka tuntuu hyvältä, eikä edes tarvitse stressata auringonpaisteen puuttumisesta.

Joulun aikaan saa hiljentyä, nauttia läheisten ihmisten seurasta, vetäytyä halutessaan muhimaan omiin oloihinsa, tunnelmoida kynttilän valossa, palellessaan kääriytyä vilttiin ja juoda kuumaa glögiä. Mitään ei hiljenemisen lisäki tarvise tehdä, ellei tahdo ja yllättäen joulun aikaan ihmiset haluavatkin tehdä hyviä tekoja muiden eteen ja se onkin ehkä hienointa koko joulussa. Se on kai sitä kuuluisaa joulumieltä, joka toki olisi tervetullutta ihan ympärivuotisestikin. Oli muuten todella mahtavaa, kun edellisjouluna facebookissa olevan Jouluapua ryhmän myötä moni ihminen sai tuiki tuntemattomalta jouluaatoksi jouluruokia ja lahjoja, ja saipa joku yksinäinen seuraakin aattoillaksi itselleen. Itsekin taisin auttaa erästä perhettä ostamalla lapsille pienet lahjat ja siitä jäi kyllä hyvä fiilis.

Tähän on siis tultu, eli loppuvuosi meneekin joulua odotellessa. Viime vuonna teimme mieheni kanssa sopimuksen, että joulutähden sai laittaa esille ja joululauluja alkaa kuuntelemaan, soittamaan ja laulamaan vasta joulukuun 1.päivä. Mieheni perusteli tätä tietenkin sillä, että joululle on olemassa kokonainen kuukausi ja sen pitäisi riittää. Ajattelin aloittaa hänen kanssaan neuvottelut, jospas saisin tänävuonna puhuttua koristelu -ja lauleskeluluvan aikaisemmaksi...